maanantai 5. tammikuuta 2015

In The Army Now


Tämä päivä koitti niin äkkiä mutta jossakin vaiheessa se on vaan pakko tulla vastaan ja käydä läpi... Tänään saatoin hänet kello 10.30 juna asemalle ja suutelin häntä viimeisen kerran ennen lähtöä ja toivotin hänelle oikein turvallista matkaa. Viimeinen halaus juna asemalla tuntui niin ihanan lämpimältä vaikka pakkasta tuolla ulkona olikin. Hauskaa on se että olen itse varmaan viisi vuotta katsellut bussin tai auton ikkunasta ulos kun monet pojat vihreissä puvuissaan lähtevät armeijaan ja tyttöystävät hyvästelee masentuneesti ja jopa itkien. En olisi uskonut mutta tässä minä nyt seisoin ihan samassa tilanteessa kun myös monet muut tytöt. Mutta pakko ensimmäiseksi mainita että mun mielestä tää ei todellakaan ole mikään surullinen asia! Tottakai onhan se vähän masennuttavaa että rakas on poissa kotoa koko vuoden ja viikonloput ainoastaan kotona mutta se vuosi on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika ja nopeasti se aika meneekin! Monet kaverini kysyivät monta kertaa että "hei miten on nyt kun sun poikaystävä lähtee pian sinne armeijaan?" ja mun vastaus oli aina sama että ei mua haittaa yhtään vaikka hän sinne meneekin. Monet ehkä hämmästyivät kun vastaukseni oli niin rauhallinen ja ei ehkä niin surullinen kun monilla muilla, mutta omasta mielestäni tämä on hienoin asia saada kokea parisuhteessa ja olen kiitollinen että juuri minä saan kokea sen sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan. Tämä ei ehkä ole niin onnellinen asia poikaystävien kannalta kun he siellä armeijassa ovat ulkona kylmässä pakkasessa, mutta se että se parisuhde vahvistuu niin paljon kun ollaan erossa toisistaan se viikko ja kun he palaavat kotiin niin se on varmaan se ihanin tunne kun hän astuu ovesta sisään ja hänelle saa antaa isoimman halauksen ja suudelman. Olen kuullut että monet parisuhteet loppuu siihen paikkaan kun poikaystävä lähtee armeijaan mutta omasta mielestäni ei se parisuhde kuulu siihen loppua! Jos oikeasti rakastaa yhtä ihmistä niin paljon sitä jaksaa odottaa AINA! Ihan sama olisiko se vain viikko tai kokonainen vuosi mutta kyllä sitä omaa rakastaan jaksaa aina odottaa kunnes hän palaa kotiin. Minä odotan innolla tätä tulevaa vuotta ja tän armeija jutun kanssa haluan olla mukana 100% yhtä paljon kun Mathias itsekin, yhdessä kun me hänen kanssa tämä tehdään tää vuosi on loppu jo hetkessä! ♥




Kuvat otettu sivulta weheartit


2 kommenttia:

  1. Sulla on hieno asenne! Itse en ole joutunut samaan tilanteeseen kylläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon! Koitan pitää tätä samaa asennetta koko vuoden! :)

      Poista